TONTERIN PÄIVÄKIRJA

Pari viikkoa mennyt pienessä sumussa. Päivät jokseenkin nivoutuivat yhteen stressi pilven alla, kun jännitin koulua sekä sen aiheuttamia muutoksia. Kuinka ollakkaan saman pilven alle pöllähti tieto kollegan viimeisestä työpäivästä. Kyllähän se pisti ajattelemaan. Meillä yhteistä taivalta takana kymmenisen vuotta. Pistää silmän märäksi. Kaiken tuon silti kirkasti parkkihalliin tuikkiva aurinkon paiste ja halaus ennen polkujen erkanemista. Seuraavaan kertaan, seuraavaan kauppaan. Jännä, miten silmä vaistomaisesti edelleen etsii tuttua autoa parkkiruudusta. Välissä piti nollata ja poiketa Tiirinkoskelle kesänpäätös vohveleille. Piru vie miten hyvää, edelleen. Ja nuo karvalehmät on niin ihaneja. Niin ja myös kaikki putiikin tuotteet, sisustus into kasvaa. Muutenkin orastava pesänrakennus vimma meneillään.  Stressipilven väistyessä täältä arjen keskeltä löytyi aika mukavan oloinen tunne. Opintoryhmä vaikuttaa todella saman henkiseltä, ja jo nyt monet lähtökohdat inspiroi minuu imemään i...

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan lisää. Harrastusta vaivasi puutteellinen välineitys, joka on nyt korjattu. Tässä siis pikakuulumiset kuvien ja tekstin muodossa kesän ajalta ennen kuin blogi hyppää syys fiiliksiin. En malta odottaa, lemppari vuoden aika on ihan just täälä. Tai minulle se on jo - sillä meneehän lapset syksyllä elokuussa kouluun. Toukokuu Heti kuun alussa sain pitää ekan kesälomani, jonka perään tuurasin koko Hämeenlinnan aluetta. Loman alussa pakkasin kamani ja "muutin" loman ajaksi Hänen luokseen. Ja vitsit, miten nopeasti päivät meni. kotia leikkiessä. Työviikkoina oli tarkoitus käydä vain töissä, mutta koko kuun hioin ennakkokurssin vastauksia niin lähelle täydellistä kuin pystyin. Loppu pisteiksi sain 98/100 enkä ollut tyytyväinen. Olisin halunnut täydet pisteet, sillä tiesin kurssilaisten kesken olevan paljon tasapisteitä. Tein silti kovasti töitä aina viimeiselle minuutille asti. Toukokuussa kävin yökyläilemässä paitsi Tampereella myös Parolassa, jossa pä...

Meikäläisen arki on pitkälle 50/50 molempien kaupunkien välillä. Pääasiassa lähden perjantaina suoraan töistä Tampereelle, josta palaan suoraan töihin maanantai aamuna. Toisinaan huomaan kuitenkin ajavani tiistai iltanakin Hänen viereen nukkumaan. Normaali arki iltoina pyrin tekemään asioita "vain itselleni", eli käyn salilla, lenkillä, nään ystäviä ja luen kirjaa. Valitettavan usein skippaan fiksun syömisen ja turvaudun johonkin puolivalmiiseen, enkä pahemmin pese pyykkiäkään. Ja kun pesen, niin monta koneellista kerralla. Normaalisti viikkon mahtuu myös muutama nuorisotyön parissa tehty tunti tai liian pitkät päikkärit. Käytän nykyään viikonloppuni pääasiassa oloiluun. Meillä on paljon yhteistä tekemistä, tai sitten seuraan sivusta hänen touhujaan. Toisesta on vielä niin paljon uutta opittavaa, ettei varsinaista tekemistä tarvitse keksiä. Ruokaostokset tehdään yhdessä ja pääasiassa Hän seisoo hellan edessä. Moon niin hukassa vieraammassa keittiössä, notta olen tyytyny...

Ollaan itse kukin oltu enemmän ja vähemmän jumissa samojen seinien sisällä, luultavasti samojen naamojen ympäröimänä. Oli kyseessä sitten työpaikka, etätyö kotona tai se varsinainen kotona nököttäminen - pienet ilon hetket ilahduttavat kaikkia. Oven avaaminen, huomenet ja viikonlopun toivotukset, auttavat kädet tavaroiden levitessä, kehut hymyilystä varsinkin jos ei hymyilytä ollenkaan, kassalla iloiset naamat ja kaupoissa oleva iloinen puheen porina, hyvän työpäivän toivotukset, kotona ohi mennen sipaistu silitys hartialla, suukko ennen nukahtamista, kiitos ruoasta, lehden tuominen luettavaksi, sanattomasti vaihdetut myötämieliset katseet, pöydän kattaminen toisen kokatessa, yhteinen herkkuhetki kototekoisilla leivoksilla. Lista on loputon ja jokaisen lista muodustuu eri asioista. Siinä missä itse ilahdun toisen tekemisistä, pyrin myös antamaan Hänelle aikaa tehdä kouluprokkiksia yksin. Moon käynyt sillä välin lenkillä, nähnyt ystäviä tai poikkean kaupassa. Vaikka meillä saa perä...

Kaikki loppuu aikanaan. Hiljaiselo blogin puolella ja päämäärättömyys. Kaikkea on kerennyt tapahtumaan kahden vuoden aikana. Kirjotin viimeksi 2018, mutten tainnut ymmärtää, miten iso myrsky edessäni oli silloin. Joku voisi sano, että kävin pohjalla - tai ainakin pirun lähellä sitä. Oma pohjani ei ollut järin syvä, vaan se oli enemmänkin omaa epävarmuutta sekä päämäärättömyyttä. 2018 otin kuitenkin harppauksia oikeaan suuntaan ja sillä tiellä ollaan. Isoimpana niistä muutto Hämeenlinnaan syksyllä 2018 ja vakityön saaminen Cloettalta menekinedistäjänä. Koulun jätin kesken - mutta hain nyt kevään haussa uudestaan opiskelemaan. Reilun vuoden aikana keskityin itseeni, opettelin tuntemaan itseni uudestaan pitkän parisuhteen loppumisen jälkeen ja nautin elämästä erilailla kuin koskaan ennen. Paljon asioita on ennallaan. Edelleen ajelen kolmostietä säännöllisesti Tampereen suuntaan siskon ja ystävien luo. Sen lisäksi työ ja arki on pääasiassa samanlaista. Päivisin karkkihommia,...

...Viimeisen vuoden (koko 2017) olen ollut enemmän ja vähemmän kadoksissa. Kroppa ei tuntunut omalta, ajatukset olivat sekaisin, mökki oli nurinkurin. Mikään ei tuntunut sujuvan. Kirjoittaminen tänne vain loppui, mielenkiintoa ei ollut. Enkä kokenut että muun maailman kuuluu kuulla vaikeuksistani, joita en itsekkään läpi käydessäni ymmärtänyt. Nyt tammikuun aikana olen saanut puhuttua asioita, jotka painoivat mieltä, saanut kodin järjestettyä uudelleen ja ennen kaikkea päästänyt irti kaikesta turhasta materiasta sekä henkisestä taakasta. Olen edelleen koulussa, mutta joka päivä lähempänä sen loppu. Pitkästä aikaa palan ilosta nähdä mitä tuleva tuo tullessaan työn, asumisen, elämisen ja koulun suhteen. Olen valmis ottamaan kaiken annetun tähän suuntaan!