VANHAN LOPPU, notta UUSI SAA SAAPUA

Pari viikkoa mennyt pienessä sumussa. Päivät jokseenkin nivoutuivat yhteen stressi pilven alla, kun jännitin koulua sekä sen aiheuttamia muutoksia. Kuinka ollakkaan saman pilven alle pöllähti tieto kollegan viimeisestä työpäivästä. Kyllähän se pisti ajattelemaan. Meillä yhteistä taivalta takana kymmenisen vuotta. Pistää silmän märäksi. Kaiken tuon silti kirkasti parkkihalliin tuikkiva aurinkon paiste ja halaus ennen polkujen erkanemista. Seuraavaan kertaan, seuraavaan kauppaan. Jännä, miten silmä vaistomaisesti edelleen etsii tuttua autoa parkkiruudusta.

Välissä piti nollata ja poiketa Tiirinkoskelle kesänpäätös vohveleille. Piru vie miten hyvää, edelleen. Ja nuo karvalehmät on niin ihaneja. Niin ja myös kaikki putiikin tuotteet, sisustus into kasvaa. Muutenkin orastava pesänrakennus vimma meneillään. 

Stressipilven väistyessä täältä arjen keskeltä löytyi aika mukavan oloinen tunne. Opintoryhmä vaikuttaa todella saman henkiseltä, ja jo nyt monet lähtökohdat inspiroi minuu imemään itseeni lisää tietoa. Oppimisen kipinä on ehdottomasti syttynyt. Kolme päivää takana, ja kielten tasotestit. Englanti sujui kuten odotettu, mutta Ruotsi. Lähtötaso testissä piti saada 50/100 ja sain 36,8! Siis paljon enemmän kuin itse oletin saavani. Toki tiesin jo ennen aloittamista, että kertauskurssillehan tässä pääsee. 

Koulua on nyt joka viikko ainakin jouluun saakka. Aion normaalien "rivikurssien" lisäksi sisällyttää opintoihin puhtaasti omien mielenkiintojen mukaisia kursseja. Mietinnässä on taiteita, graafista suunnittelua, pakkausmateriaalien kehittelyä, brändin rakentamista ja yrityksen perustamista tukevia opintoja. Näiden lisäksi haluaisin haastaa itseäni opiskelemalla uuden kielen - tai vanhan. Harkinnassa olisi aloittaa saksan opiskelu uudestaan tahi ranskan opiskelu. Molen jo pitkään haaveillut oppivani ranskaa, Se haave alkoi Ihanan Elisan katsomisesta Yleltä vaarin kainalosta.

Molin yötä Porissa ollessa anoppilassa, ja iltaisin tehtiin lasten kanssa yhdessä läksyjä tai pelattiin uunoa. Koulupäivien jälkeen kävelin eri reittejä kotiin kurkkien eri katujen varsille. Tarttuihan sieltä myös mukaan piristys itse itselleni. Kävin Katokon liikkeessä Itäpuistossa, ja siellä myytiin niin kauniit korvakoruja. Kun vain saan tilausuuden pistää nuo korviin ja pääsen kuvaamaan ne.

Saatiin myös lainakoira. Nappasin edellisviikonloppuna Ticon matkaan ja saatiin kolmistaan loikoilla Tampereella. Käytiin lenkkeilemässä ja nautittiin olosta. Mamma ja isi toi Camun seuraavana päivänä vielä seruraksi samalla, kun kävivät jänis vahtina siskon luona. Voi vitsi, mikä koirakuume!

Tässä myös jännätään, mitä tapahtuu syys-lokakuun vaihteessa. Mille paikkakunnalle lyön kirjani nykyisen vuokrasopimuksen päättyessä. Kirpparilla meni kauhiat määrät tavaraa, mutta kyllä sitä on nurkissa edelleen. Banaanilaatikko on kaveri.  Kolmen anoppilassa vietetyn päivän jälkeen parasta oli päästä Hänen syleilyyn, jonka voitti ainoastaan hänen vierestä aamulla herääminen. Sormet ristissä toivon, että saataisiin meille yhteinen koti. Silloin saisin herätä aina hänen vierestään.