SUMMER RECAP + UUSI KIRJOITUSKONE

Vihdoinkin pääsen kirjoittamaan lisää. Harrastusta vaivasi puutteellinen välineitys, joka on nyt korjattu. Tässä siis pikakuulumiset kuvien ja tekstin muodossa kesän ajalta ennen kuin blogi hyppää syys fiiliksiin. En malta odottaa, lemppari vuoden aika on ihan just täälä. Tai minulle se on jo - sillä meneehän lapset syksyllä elokuussa kouluun.

Toukokuu

Heti kuun alussa sain pitää ekan kesälomani, jonka perään tuurasin koko Hämeenlinnan aluetta. Loman alussa pakkasin kamani ja "muutin" loman ajaksi Hänen luokseen. Ja vitsit, miten nopeasti päivät meni. kotia leikkiessä. Työviikkoina oli tarkoitus käydä vain töissä, mutta koko kuun hioin ennakkokurssin vastauksia niin lähelle täydellistä kuin pystyin. Loppu pisteiksi sain 98/100 enkä ollut tyytyväinen. Olisin halunnut täydet pisteet, sillä tiesin kurssilaisten kesken olevan paljon tasapisteitä. Tein silti kovasti töitä aina viimeiselle minuutille asti. Toukokuussa kävin yökyläilemässä paitsi Tampereella myös Parolassa, jossa pääsin kunnon saunaan ja sain nukkua yön karvaturrin vieressä. En ole varma kummasta nautin enemmän. 

Kesäkuu

Koko kuukausi meni sumussa. Sumun keskellä pääsin käymään ensimmäisen kerran anoppilassa. Jännitin - liikaa- ja aivan turhaan. Reissu meni hyvin enkä enää paikan päällä tajunnut olevani sielä ensimmäistä kertaa. Muutoin oli tooodella haipakkaa töissä. Alku kesään nähden meillä oli kuun lopussa Hämeenlinnan alueella yhdeksän myymälää enemmän pyöritettävänä, kuin kesäloma tuurauksien alussa.  Viimeisen viikon kohdalla oli pakko hyväksyä, että homma meni suorittamalla eikä järin intohimolla. Kesäkuun aikana löysin kuitenkin Hatanpään metsistä sekä leipomisesta itselleni keinon rauhoittua ja nollata pää kiireisten viikkojen välillä. 

Heinäkuu

Back in business, meitsi hyppäsi takaisin salille ottamaan spurttia arkeen. JA hitsit, miten hyvältä se tuntuukaan. Vielä en ole päässyt vanhaan rytmiin kiinni. Tässä kuussa jännäsin myös jahka pääsen koulun penkille. Positiivinen ylläri tuli, kun Samk huoli meikäläisen opiskelemaan Liiketalouden yrityslinjalle Poriin. Alin huolittu pistemäärä oli 67 eli ihan suotta hermoilin oman 98 pisteen kanssa. Mutkun ihmisellä on paha tapa manata, vaikka toivois parasta. Koulu menee monimuotototeutuksena töiden ohella eli pääsen vielä nauttimaan irtokarkin tuoksusta aamuisin. Kuun alussa kävin Helsingissä Saran luona viettämässä iltaa ja yökyläilemässä. Kävimme Shelterissä syömässä, josta ilta jatkui jälkiruokien kautta yöhön. Taidettiin olla vasta kolmen aikaan aamulla kotona. Tuollaisten reissujen ja työviikkojen jälkeen parasta kuitenkin on päästä rakkaan viereen koti sohvalle.

Elokuu

Syksyn eka - toisten mielestä kesän vika - kuukausi startattiin juhlimalla. Heti ensimmäinen päivä oli rakkaan Vaarin synttärit. josta lähdettiin Miehen kanssa ystäväni tupareihin Helsinkiin. Uskomatonta kyllä hän tunsi kyseisestä kekkereistä enemmän väkeä kuin minä. Meillä ei siis ole yhteisiä tuttuja, mutta kyllähän sitä maailmaan aina ex-työkavereita mahtuu. Ravintolamaailma on niin pieni! Seuraavana päivänä sai nukkua hitusen pidempään ennenkuin otettiin nokka kohti Poria ja miehen siskon rippijuhlia. Elokuun toinen viikonloppu meni oman siskoni poikaystävän syntymäpäivillä, eikä tekemiselle tunnu näkyvän loppua. Samana viikonloppuna kerkesin myös istumaan alas ystävän kanssa syömään. Lie Mi meni ehdottomasti tänä kesänä raflojen kärkeen, taisi olla kolmas kerta jo.

Nappasin myös äiteen kanssa kirpparipöydän ihka uudelta Kantolan Kellarilta, enkä voisi olla tyytyväisempi. Moderni, siisti ja vilkas kirppari Kantolassa paraati paikalla - ja hei täälä on kunnolliset asiakasvessat ja läjä päin tarvikkeita myyjien kaikkiin tarpeisiin. Pöytä on ollut nyt likimain kaksi viikkoa ja edelleen tavara liikkuu. Tässä on ollut hyvää saumaa siis tyhjennellä kotia urakalla. 

Tässä mä nyt sit kuvanlailla istuskelen uusi kirjotuskone sylissä - höperönä - Tampereella miettien koskahan sitä sais taas virallisesti kutsua itseään tamperelaiseksi. Vannoin etten tänne palaa, jahkasin josko sittenkin, ja päivä päivältä olen varmempi, että kyllä minä vielä. Ajallaan, rauhassa, kun elämä sen salliin. Sallispa pian!