KUN PÄIVÄ EI MENE PUTKEEN

Turina viikonlopusta, joka ei alkanut niin iloisesti...

Eilen oli sellainen päivä, jota en taas vähään aikaa halua kokea. Olisin vain halunnut maata sängyssä pitkään, käydä syömässä välillä ja mennä takaisin sänkyyn makaamaan. Toisin kuitenkin kävi.

Aamu alkoi iloisesti vessapaperin loppumisella ja sen jälkeen jonkun käytyä meikäläisen kaapilla (jossa säilytän talous- ja wc-paperia - juuri näitä tapauksia varten) oli fiilis maassa. En ymmärrä, miten kukaan voi oikeuttaa itselleen toisen tavaroiden koskemisen kysymättä tai siitä ilmoittamatta. Enkä varmaan olisi asiasta niin maissa, mikäli tämä olisi ensimmäinen kerta. 

Aamupäivästä lähdin Tian ja Annun kanssa keskustan suuntaan aikomuksenani kotiuttaa pitkään kuolattu, täydellinen vaaleanpunainen huppari ja sen myös tein. Ennen Primarkin petollisia rekkejä suunnattiin sitten lompakko levällään Bootsiin ja siinä sitä taas mentiin. Nyt hieman köyhempänä, mutta materialistiset tarpeet tyydyttäneenä mietin ettei päivä ollutkaan niin huono.

Kotiin päästyä mieli laski entisestään kun mikään ei mennyt toivotusti. Ruoka ei maittanut ja halusin nukkua loppupäivän ohitse. Toisinaan tämä yhdessä asuminen vaan ei suju, ja valitettavan usein siinä on mutkia matkassa. Aikaisemmin olen ollut pettynyt likaiseen keittiöön ja pahan hajuiseen jääkaappiin homejuuston vuoksi, mutta tänään se raja rikkoutui. Edes näköpuhelu äidille ei oikein saanut mieltä nousemaan.

Ei ole montaa asiaa, joita vihaisin enemmän kuin valehtelua tai toisten tavaroihin koskemista, myös epäkunnioittava käytös pääsee tälle listalle. En nyt tässä halua manata koko kämppää, mutta fiilikset ovat kieltämättä maassa. Joskus yksi ihminen onnistuu pilaamaan muiden hauskan ja hyvän olon. Nyt olen päätynyt siirtämään tavaroitani pois yhteisestä keittiöstä ja toivon ettei jatkossa kukaan omaisuuteeni enää koske. Ja juuri eilen toivoin pääseväni äkkiä takaisin suomeen. Kolmatta kertaa koen koti-ikävää täälä, ja kuitenkin näin "naurettavasta" syystä...

Kiitos äipälle, vesalle ja isille piristävistä puheluista, jotka eilen tulivat tarpeen enemmän kuin koskaan ennen. Isän sanoista tarkoitukseni oli ottaa mallia ja herätä jokaiseen aamuun iloisena koiranlailla. Toisin kuitenkin tänään kävi. Heräsin summeriin, jota postimies soitti armottomasti tuodakseen tuon erään onnettoman poika kohtalon paketin. Tämä on jo kolmas kerta lajiaan, vaikka hänelle on asiasta jo kahdesti sanottu. Hänellä on tapana olla nousematta pakettinsa saapuessa ovelle, vaikka toimittaja ilmoittaa ajan jolloin paketti saapuu. Hyvää huomenta siis minulle, teille ja huomiselle. Huomenna aion nousta koiranlailla enkä aio tuon aamuisen pilata tätä koko päivää.

Seuraavaan kertaan, se on Moro!