DERBYSHIRE

Hellurei, pitkästä aikaa! Ensimmäinen kuukausia ja pikkasen päälle on päässyt vierähtämään täällä Derbyssä, Briteissä vaihdon merkeissä. Fiilikset on ihan super hyvät ja koulukin tuntuu melkein lomalta sen erilaisuuden vuoksi. Aika on mennyt ihan super nopeasti enkä ole oikein löytänyt väliä jolloin purkaa kaikkea kokemaani sanoiksi.

Asun ensimmäistä kertaa ikinä kämppisten kanssa Princess Alice Courtin asuntolassa. ON todellakin outoa jakaa yksi vessa ja suihku viiden itselle alunperin vieraan ihmisen kanssa. Onneksi omissa huoneissa on kuitenkin pienet lavuaari tasot niin ei kaikkien naaman ja hampaiden pesujen takia tarvitse vessassa ravata. Ainakin olen oppinut arvostamaan omaa kotia sekä yksin oloa entistä enemmän tämän reissun aikana. En malta odottaa, että kotona pääsen omassa rauhassa saunan kautta suihkuun. Omissa huoneissa toki on rauhallista, mutta edelleenkin lukitsen oveni yksi - se vain on tullut tavaksi.

Koulu on ihan erilaista kun viikossa on kahdesta kolmeen vapaa päivää viikonlopun lisäksi. Myös kursseilla olevia ihmisiä on monin kerroin enemmän, vaikkakin siitä huolimatta oppitunnit ovat antoisempia kuin kotosuomessa. Viikonloput käytän yleensä opiskeluun ja arkivapaina hoidan ruokaostoksia sekä muita arkisia askareita shoppailun siivellä. 

Monen vuoden jälkeen, olen oppinut nauttimaan ulkoilusta uudestaan. Loppukesästä rupesin käymään pyörälenkeillä ja nyt täällä ollessa käyn muutaman kerran viikossa lenkkeilemässä kauniin Markeaton Parkin maastoissa. Tuntuu kuin sieltä löytyisi, joka kerta uusi polku kuljettavaksi ja maisema muuttuu päivä päivältä mitä pidemmälle syksyä mennään. On ihana aloittaa aamu käppäilen ohi lehmistä, hevosista ja sorsalammesta kauniissa puistossa.

Englantilaisten tapojen luulisi tarttuvan nopeasti, mutta en vieläkään osaa puhua yhtä kohteliaasti tai ymmärrä pyydellä anteeksi alvariinsa - kaikesta. Muutamat lausahdukset toki ovat tarttuneet, mutta huvittavimmaksi seikaksi on osoittautunut "aksentti" jolla kuulemma puhun. Mielestäni kuulostan ihan tavalliselta enkä ainakaan puhu aksentilla.

Meitä on kaiken kaikkiaan kolme suomalaista täällä, kaikki kylläkin eri aineita lukemassa. Siinä missä itse suoritan vaihto-osuutta opinnoista, he ovat opiskelemassa koko tutkintonsa täällä. Tiedän siis jo tulevani kyläilemään tänne vaihdon jälkeen. Vaikka olen asunut viimeiset kaksi vuotta Tampereen sykkeessä niin huomaan kasvaneeni maalla. Saan meidän keskenään puhuessa kuulla kuinka käytän ihan erilaisia sanoja jotka minulle ovat aina olleet arkipäiväisiä. Voisin siis suomeksi kuvitella puhuvani omalla "murteella", mutta että englanniksi aksentilla - Don't think so!

Tämä vaihto on myös itselleni lahja, sekä ikävuosissa myös elämässä. Tää vaihto merkkaa mulle sitä mitä olen tähän asti saavuttanut ja minne asti olen elämässä päässyt. Vaikka kaukosuhde ei koskaan käynyt mielessä aikaisemmin, se on opettanut niin paljon mulle minusta itestä ja meidän parisuhteesta. Kuten sanoin tämä on myös mun synttärilahja. Täytin viime viikonloppuna 21 vuotta ja päätin viettää nämä kolmisen kuukautta itseäni juhlistaen. Aion siis oikeuttaa itselleni sen turhan huulipunan ja toisen kakkupalan aina siihen mahdollisuuden saadessani. 

Koti-ikävää en ole vielä pahasti potenut. Ensimmäisenä päivänä omaan huoneeseen päästyäni iski epätoivo matkalaukkuja purkaessa ja toisen kerran synttärikorttia lukiessa. Parhautta on silti ne tukijoukot sielä kotona, jotka kannustavat ja jaksavat joka perjantaisi naamapuheluita. Nyt lampsin kyökkiin ja alan kokkailemaan päivän sapuskaa, josko saisi syödäkseen. 

Seuraavan kertaan, se on Moro!