RAKAS MINÄ,..
...Viimeisen vuoden (koko 2017) olen ollut enemmän ja vähemmän kadoksissa. Kroppa ei tuntunut omalta, ajatukset olivat sekaisin, mökki oli nurinkurin. Mikään ei tuntunut sujuvan. Kirjoittaminen tänne vain loppui, mielenkiintoa ei ollut. Enkä kokenut että muun maailman kuuluu kuulla vaikeuksistani, joita en itsekkään läpi käydessäni ymmärtänyt. Nyt tammikuun aikana olen saanut puhuttua asioita, jotka painoivat mieltä, saanut kodin järjestettyä uudelleen ja ennen kaikkea päästänyt irti kaikesta turhasta materiasta sekä henkisestä taakasta. Olen edelleen koulussa, mutta joka päivä lähempänä sen loppu. Pitkästä aikaa palan ilosta nähdä mitä tuleva tuo tullessaan työn, asumisen, elämisen ja koulun suhteen. Olen valmis ottamaan kaiken annetun tähän suuntaan!